Mielestäni tämä kirja on melkein yksi täydellisyys. Se on niin taitavasti kirjoitettu, että minuun melkein sattuu. Se ei kuitenkaan yllä lähellekään Maggie Stiefvateria. Mikään ei yllä. Tarinan juoni on hyvin keksitty, ja kirjailija on luultavasti todella mielikuvituksellinen. Mutta niinhän kirjailijan kuuluukin olla. Tämänkin kirjan avatessani vihasin sitä. Se oli kammottavaa hyytelöä silmilleni. En pitänyt tästä tippaakaan, kunnes taas yhdessä vaiheessa rakastuin. Ja silloin en halunnut lopettaa.
Henkilöt ovat ovelia ja mahtavia, varsinkin Jenna itse. En sanoisi, että pidän hänen luonteestaan. Minä pidän hänestä, koska hän on keinotekoinen. Hän on outo, friikki. Mielestäni myös Dane on kiinnostava henkilö - tosin luonteen takia. Ethan on tylsä ja väritön: hukkuu muiden samanlaisten kirjojen henkilöiden joukkoon. Minun mielestäni koulu on niin suloinen. Kun heillä on niin pieni luokkakin, kaikkien persoonat hohtavat esiin. Gabrieliin ei oikein ehditty tutustua, mutta Allysiin, Daneen ja Ethaniin ehdittiin. Muutkin jäivät hieman taka-alalle. Lily ja Claire ovat mielestäni molemmat kamalia, enkä pidä heistä tippaakaan. En siis pidä tämän kirjan henkilöiden luonteista, mutta ne ovat silti hyvin kekseliäästi luotu. Ihailen sitä.
Muuten pidin tästä kirjasta kovasti, mutta kirjan loppu oli jotain niin kamalaa, että aloin melkeinpä vihaamaan koko kirjaa kokonaisuudessaan. En paljasta loppua, mutta voin sanoa sen olevan kamala. Minusta tuntuu, että kirjailijalla ei ole ollut muita ideoita, joten hän keksinyt hätäisesti vain jotain. Se on tylsää, väritöntä ja muutenkin kaikilla mahdollisilla tavoilla kamalaa. Kuvottavaa.
Suosittelisin kirjaa melkeinpä kaikille. Ehkä romanttisille persoonille, vaikka tässä ei erityisemmin sitä rakkautta olekaan. Jos joskus haluaa lukea jotain massaa, mutta silti jotain niin erilaista, kannattaa lukea juuri tämä kirja. Ja jos sinua kiinnostaa tieteelliset tutkimukset ja ihmisen elämä keinotekoisena versiona, tämä on ehdoton ykkönen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti