perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kauhun ja kauneuden valtakunta

Kauhun ja kauneuden valtakunta on Libba Brayn kirjoittama nuorten romaani. Se kertoo tytöstä nimeltä Gemma Doyle. Jos haluat lukea lisää tietoa kyseisestä kirjasta, etsi sitä netistä. En aio selittää tässä juonta tai mitään muutakaan.

Tässä kirjassa on jotain niin hyvää, kaunista ja haurasta, mutta silti myös jotain kamalan ärsyttävää. Pidän siitä, että tarina perustuu 1800- luvulle, ja siitä, että koko kirja käsittelee fantasiaa. Kun aloitin kirjan lukemisen, minulla oli huono tunne. En pitänyt tylsästä alusta tippaakaan. En koskaan pitänyt Kartikista, enkä pidä hänestä vieläkään. Meinasin jättää kirjan kesken, koska se oli niin tylsä. Yhtäkkiä jokin kuitenkin nappasi, ja aloin pitämään siitä. Juoni on yhäkin mielestäni hieman outo, eikä sitä omituista hirviötä eli Kirkeä kuvailla tarpeeksi. Ehkä jokaiselle halutaan antaa mahdollisuus ajatella mitä haluaa. Tai sitten se selviää paremmin jatko-osissa, joita minäkään en ole lukenut. Wikipedian mukaan niitä ei aiota suomentaa, joka oikeastaan suututtaa minua.

Vaikka tarina sisältää fantasiaa, hankalia ystävyyssuhteista ja uutta elämää Lontoossa, mukaan on mahtunut jonkinlaista rakkautta. Mielestäni se rakkausosio on tässä kirjassa niin omituinen, että en oikeastaan pitänyt siitä tippaakaan. Gemma nimittäin näyttää pitävän Kartikista, jopa niiden perverssien uniensa mukaan. Mutta Kartik on mustalainen, eivätkä hienot naiset saa sekaantua heihin. Mielestäni tämä osuus oli kammottava, enkä yhäkään pidä Kartikista. Ehkä en haluakaan lukea jälkimmäisiä osia. Niitä on tietääkseni kaksi.

Vaikka tuota rakkausosiota vihaankin, pidän ystävyyssuhteista joita tämä kirja vaalii. Felicity ja Pippa olivat aluksi happamia ja kamalia tyttöjä, jotka hylkivät rumia ja ällöttäviä henkilöitä. Mahtavasti mainittu, eikö? Lopulta kuitenkin Ann ja Gemma ystävystyvät heidän kanssaan, joka on mielestäni suloista. Ehkä se ei ole aina niin aitoa eikä pysyvää, mutta silti siinä on jotain hauraan kaunista. Pidän siitä.

Suosittelisin kirjaa sellaisille, jotka ovat tylsistyneitä eikä parempaakaan lukemista löydy. Okei, en osaa suositella tätä kirjaa kenellekään, sillä en erityisemmin pidä tästä. Onhan tässä jotain tarmoa, mutta muuten se on vain yksi kirja muiden joukossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti