Delirium - Rakkaus on harhaa

Mitäköhän tästäkin sanoisi. Voin nyt ensin kertoa tiivistelmän tunteistani tätä kirjaa lukiessa: puoleen väliin asti ajatukseni kävivät siinä vihan ja tylsyyden välillä. Sitten kun Lena ja Alex tapasivat toisen kerran, ajatukseni olivat siinä mukavaa ajankulua ja "nyt luen ihan kivaa kirjaa"- välillä. Ja lopulta ajattelin, että "..." ja "ihana". Voisin nyt silti sanoa, että en tykkää Lauren Oliverin kirjoitustavasta. Se ei vaan iske minuun, joten se vei puolet tämän kirjan mahtavuustehosta roskasäkkiin (oli taas hieno lause). Kuitenkin tämä juoni jätti minulle jotain ihailtavaa, joten eiköhän se ihan riitä. Ajattelin omaksikin ostaa, ja odottelen jatko-osia innolla.

Miinus kirjoitustavasta (kaikilla on omansa, en vaan tykännyt tästä) ja lopusta. En tykännyt tämän kirjan lopusta ollenkaan. Se ei vaan iskenyt minuun (totuus saattaa olla että rakastin Alexia ihan liikaa). En myöskään tykännyt päähenkilöstä: sillä ei vaan ollut kunnon persoonaa. Alexillakaan ei ollut sellaista pysyvää luonnetta. Ensin se vaikutti siltä, että joo, tässä on tällainen omahyväinen kusipää, mutta totuus taisi ollakin, että se luonne vaihteli välillä niin paljon, että lopulta minun piti todeta, että ei sillä ollut luonnetta ollenkaan. Silti tykkäsin Alexista. Ja pidin muistakin hahmoista, kuten Hanasta ja Gracesta. Lenasta, eli päähenkilöstä, en kuitenkaan pitänyt ollenkaan.

Suosittelen tätä kirjaa melkeinpä kaikille, koska tästä löytyy sitä sci-fiä samalla tavalla kuin rakkauttakin ja brutaalia realistisuutta samalla tavalla kuin omituista ja liioiteltua fiktiiviäkin.

Kuka on Jenna Fox?

Kuka on Jenna Fox? on taitavasti kirjoitettu ja keksitty kirja. Sen on kirjoittanut Mary E. Pearson, ja se kertoo seitsemäntoistavuotiaasta Jennasta, joka on juuri herännyt koomasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hänen on opeteltava kaikki uudelleen, eikä hän tunne ketään. Jos haluat lukea lisää, etsi netistä.

Mielestäni tämä kirja on melkein yksi täydellisyys. Se on niin taitavasti kirjoitettu, että minuun melkein sattuu. Se ei kuitenkaan yllä lähellekään Maggie Stiefvateria. Mikään ei yllä. Tarinan juoni on hyvin keksitty, ja kirjailija on luultavasti todella mielikuvituksellinen. Mutta niinhän kirjailijan kuuluukin olla. Tämänkin kirjan avatessani vihasin sitä. Se oli kammottavaa hyytelöä silmilleni. En pitänyt tästä tippaakaan, kunnes taas yhdessä vaiheessa rakastuin. Ja silloin en halunnut lopettaa.

Henkilöt ovat ovelia ja mahtavia, varsinkin Jenna itse. En sanoisi, että pidän hänen luonteestaan. Minä pidän hänestä, koska hän on keinotekoinen. Hän on outo, friikki. Mielestäni myös Dane on kiinnostava henkilö - tosin luonteen takia. Ethan on tylsä ja väritön: hukkuu muiden samanlaisten kirjojen henkilöiden joukkoon. Minun mielestäni koulu on niin suloinen. Kun heillä on niin pieni luokkakin, kaikkien persoonat hohtavat esiin. Gabrieliin ei oikein ehditty tutustua, mutta Allysiin, Daneen ja Ethaniin ehdittiin. Muutkin jäivät hieman taka-alalle. Lily ja Claire ovat mielestäni molemmat kamalia, enkä pidä heistä tippaakaan. En siis pidä tämän kirjan henkilöiden luonteista, mutta ne ovat silti hyvin kekseliäästi luotu. Ihailen sitä.

Muuten pidin tästä kirjasta kovasti, mutta kirjan loppu oli jotain niin kamalaa, että aloin melkeinpä vihaamaan koko kirjaa kokonaisuudessaan. En paljasta loppua, mutta voin sanoa sen olevan kamala. Minusta tuntuu, että kirjailijalla ei ole ollut muita ideoita, joten hän keksinyt hätäisesti vain jotain. Se on tylsää, väritöntä ja muutenkin kaikilla mahdollisilla tavoilla kamalaa. Kuvottavaa.

Suosittelisin kirjaa melkeinpä kaikille. Ehkä romanttisille persoonille, vaikka tässä ei erityisemmin sitä rakkautta olekaan. Jos joskus haluaa lukea jotain massaa, mutta silti jotain niin erilaista, kannattaa lukea juuri tämä kirja. Ja jos sinua kiinnostaa tieteelliset tutkimukset ja ihmisen elämä keinotekoisena versiona, tämä on ehdoton ykkönen.

Kauhun ja kauneuden valtakunta

Kauhun ja kauneuden valtakunta on Libba Brayn kirjoittama nuorten romaani. Se kertoo tytöstä nimeltä Gemma Doyle. Jos haluat lukea lisää tietoa kyseisestä kirjasta, etsi sitä netistä. En aio selittää tässä juonta tai mitään muutakaan.

Tässä kirjassa on jotain niin hyvää, kaunista ja haurasta, mutta silti myös jotain kamalan ärsyttävää. Pidän siitä, että tarina perustuu 1800- luvulle, ja siitä, että koko kirja käsittelee fantasiaa. Kun aloitin kirjan lukemisen, minulla oli huono tunne. En pitänyt tylsästä alusta tippaakaan. En koskaan pitänyt Kartikista, enkä pidä hänestä vieläkään. Meinasin jättää kirjan kesken, koska se oli niin tylsä. Yhtäkkiä jokin kuitenkin nappasi, ja aloin pitämään siitä. Juoni on yhäkin mielestäni hieman outo, eikä sitä omituista hirviötä eli Kirkeä kuvailla tarpeeksi. Ehkä jokaiselle halutaan antaa mahdollisuus ajatella mitä haluaa. Tai sitten se selviää paremmin jatko-osissa, joita minäkään en ole lukenut. Wikipedian mukaan niitä ei aiota suomentaa, joka oikeastaan suututtaa minua.

Vaikka tarina sisältää fantasiaa, hankalia ystävyyssuhteista ja uutta elämää Lontoossa, mukaan on mahtunut jonkinlaista rakkautta. Mielestäni se rakkausosio on tässä kirjassa niin omituinen, että en oikeastaan pitänyt siitä tippaakaan. Gemma nimittäin näyttää pitävän Kartikista, jopa niiden perverssien uniensa mukaan. Mutta Kartik on mustalainen, eivätkä hienot naiset saa sekaantua heihin. Mielestäni tämä osuus oli kammottava, enkä yhäkään pidä Kartikista. Ehkä en haluakaan lukea jälkimmäisiä osia. Niitä on tietääkseni kaksi.

Vaikka tuota rakkausosiota vihaankin, pidän ystävyyssuhteista joita tämä kirja vaalii. Felicity ja Pippa olivat aluksi happamia ja kamalia tyttöjä, jotka hylkivät rumia ja ällöttäviä henkilöitä. Mahtavasti mainittu, eikö? Lopulta kuitenkin Ann ja Gemma ystävystyvät heidän kanssaan, joka on mielestäni suloista. Ehkä se ei ole aina niin aitoa eikä pysyvää, mutta silti siinä on jotain hauraan kaunista. Pidän siitä.

Suosittelisin kirjaa sellaisille, jotka ovat tylsistyneitä eikä parempaakaan lukemista löydy. Okei, en osaa suositella tätä kirjaa kenellekään, sillä en erityisemmin pidä tästä. Onhan tässä jotain tarmoa, mutta muuten se on vain yksi kirja muiden joukossa.

Kirjablogi

Aion aloittaa tällä kertaa kirjablogin, johon arvostelen kirjoja joita olen lukenut. Aion tässä tänään jo arvostella ainakin pari kappaletta, jos nyt sitten enemmänkin. Rakastan lukemista ja kirjoittamista, joten tein niistä yhdistetyn blogin. Kerron aina oman mielipiteeni, enkä vain selittele kirjan juonta tai kirjailijan tietoja. Tämä ei nimittäin ole sellainen blogi. Yritän myös aina laittaa kirjan kannen kuvan, jos vain mahdollista.